30.6.2010

Tuusulan käräjäoikeuden tuomio 30.11.2006

Virallisen syyttäjän syytteestä, johon Activision Publishing, Inc., Electronic Arts Inc., Nokia Oyj ja Vivendi Universal Games Nordic AB (jäljempänä asianomistajat) olivat yhtyneet, käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 9.11. - 14.12.2004 tahallaan saattanut tekijänoikeuden suojaamia teoksia ilman oikeudenhaltijoiden lupaa tietoverkossa Finreactor-nimistä tiedostojenjakopalvelua käyttämällä yleisön saataville. A:n saataville asettamia teoksia oli ladattu verkosta yhteensä 225 kertaa.

Käräjäoikeus totesi, että A oli kertomansa mukaan hankkinut toisesta tiedostojenjakopalvelusta syytteessä tarkoitettuja pelitiedostoja koskevia kuvaustiedostoja ja siirtänyt ne Finreactor-palveluun. Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi pitänyt mainittuja pelitiedostoja hallussaan omalla tietokoneellaan. Kuitenkin A:n tarkoitus oli ollut saattaa pelitiedostot muiden Finreactor-palvelun käyttäjien saataville ja A oli myös käsittänyt, että tiedostojenjakopalvelun käyttäjät tulisivat saamaan kyseiset pelitiedostot ladatuiksi itselleen. Käräjäoikeus rinnasti A:n menettelyn siihen, että hän olisi saattanut hallussaan olleita teoksia saataville kyseiseen tiedostojenjakopalveluun. A oli tarkoittanut aiheuttaa mainitun lopputuloksen ja menetellyt tahallisesti.

Näillä perusteilla käräjäoikeus tuomitsi A:n tekijänoikeusrikkomuksesta 30 päiväsakon rangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Mikko Saleva ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 28.11.2007

A valitti hovioikeuteen vaatien, että syyte hylätään.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Kuningas, Matti Rintala ja Hannu Rantalainen.

Valituslupahakemusta koskeva ratkaisu

A:lle ei myönnetä valituslupaa siltä osin kuin valitusluvan myöntäminen on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä. Hovioikeuden tuomio jää siis tältä osin pysyväksi.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. Juttu koskee Finreactor-tiedostojenjakoverkossa tapahtunutta tekijänoikeudella suojattujen tiedostojen jakelua ilman tekijänoikeuden haltijoiden lupaa. Korkein oikeus on tänään jutussa R2008/868 antamassaan tuomiossa arvioinut sanotun tiedostojenjakoverkon ylläpitäjien rikosvastuuta tekijänoikeusloukkauksista. Tästä ei ole kuitenkaan kyse A:n asiassa.

2. A:n osalta Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, että hän oli saattanut Finreactor-tiedostojenjakoverkon käyttäjien saataville tekijänoikeuden suojaamien pelitiedostojen kuvaustiedostoja, joiden avulla käyttäjät olivat voineet ladata pelitiedostoja tietokoneilleen verkosta muualta kuin A:n tietokoneelta. Syyttäjä on katsonut A:n tällä menettelyllään loukanneen asianomistajille tekijänoikeuslain 2 §:n mukaan kuuluvaa yksinoikeutta määrätä teoksistaan saattamalla ne yleisön saataviin. A puolestaan on katsonut, ettei hänen menettelynsä ollut loukannut tekijänoikeuksia. Kuvaustiedoston vieminen Finreactor-verkkoon ei ollut tekijänoikeudellisesti merkityksellistä, eikä A ollut vastuussa verkon käyttäjien myöhemmin jakamista teoskappaleista. Asiassa on siten kysymys ennen muuta siitä, onko A syyllistynyt alempien oikeuksien hänen syykseen lukemaan tekijänoikeusrikkomukseen.

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

3. Tekoaikana 9.11. - 14.12.2004 voimassa olleen tekijänoikeuslain (404/1961) 56 a §:n 1 momentin (1024/1995) mukaan tekijänoikeusrikkomuksesta tuomitaan se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo tekijänoikeuslaissa tekijänoikeuden suojaksi annettua säännöstä. Mainittua rangaistussäännöstä on sovellettava tässä asiassa, koska 1.1.2006 voimaan tulleen tekijänoikeuslain 56 a §:n (821/2005) soveltaminen ei johda lievempään lopputulokseen. Rangaistavan teon tunnusmerkistö saa sisältönsä suojattuja oikeuksia ja niiden ulottuvuutta koskevista tekijänoikeuslain säännöksistä sellaisina kuin ne ovat olleet tekoaikana. Myös näiden oikeuksien loukkaaminen tulee arvioitavaksi saman lainsäädännön nojalla.

4. Tekijänoikeuslain 2 §:n 1 momentin (404/1961) mukaan tekijänoikeus tuottaa yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, myös muutettuna tai toista tekotapaa käyttäen. Teos saatetaan pykälän 3 momentin mukaan yleisön saataviin, kun se esitetään julkisesti tai kun sen kappale tarjotaan myytäväksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi taikka sitä muutoin levitetään yleisön keskuuteen.

5. Myös nykyisin voimassa olevan tekijänoikeuslain 2 §:n (821/2005) mukaan tekijällä on yksinoikeus määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin. Pykälän 3 momentissa on aikaisempaa yksityiskohtaisemmin ja osin aikaisemmasta poikkeavilla käsitteillä kuvattu tapoja, joilla teos saatetaan yleisön saataviin. Lainmuutoksella pantiin täytäntöön tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY. Uudistetun 2 §:n perusteluissa (HE 28/2004 vp s. 77) esitetään, että pykälän sanamuodon muutokset ovat olleet selventäviä eivätkä ne ole tuoneet tekijän yksinoikeuksien piiriin uusia toimia eivätkä uusia oikeuksia. Korkein oikeus toteaa, ettei tämä perustelulausuma sellaisenaan osoita, miten aikaisempaa lakia tulee tulkita. Lainmuutokseen johtaneella direktiivillä ei myöskään ole tulkintavaikutusta esillä olevassa rikosasiassa.

6. Tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentin (404/1961) mukaan yksi tapa saattaa teos yleisön saataviin on teoskappaleen levittäminen, joka tarkoittaa yleensä nimenomaan teoksen fyysisten kappaleiden edelleen jakamista. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1999:115 tekijänoikeuden haltijalle kuuluvan levittämisoikeuden loukkaamisena pidettiin kuitenkin myös menettelyä, jossa elektronisen postilaatikon tietokoneelleen perustanut ja sitä ylläpitänyt henkilö oli sallinut käyttäjien kopioida postilaatikosta tietokoneohjelmistoja.

7. Oikeuskäytännössä on perinteisesti katsottu tekijänoikeuden loukkaamiseen perustuvan vastuun edellyttävän sitä, että henkilö itse määrää teoksesta tekijänoikeuslain 2 §:n (404/1961) vastaisella tavalla valmistamalla siitä kappaleita tai saattamalla sen yleisön saataviin. Vastuun perusteena ei ole pidetty esimerkiksi sitä, että teoskappaleita luovutetaan toiselle henkilölle edelleen yleisölle luovuttamista varten (KKO 1999:8). Toisaalta vaikka edellä mainitussa elektronista postilaatikkoa koskevassa ennakkoratkaisussa (KKO 1999:115) tietokoneohjelmat olivat olleet postilaatikon ylläpitäjän hallinnassa, oli tiedostojen leviäminen yleisön keskuuteen viime kädessä tapahtunut käyttäjien kopiointitoimilla. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2003:88 puolestaan katsottiin, että henkilö, joka oli myynyt hankkimistaan tietokoneohjelmapaketeista erottamansa lisenssiasiakirjat ilman ohjelmatallenteita, oli syyllistynyt tekijänä luvattomaan tietokoneohjelman valmistamiseen, eikä hänen rikosoikeudellista vastuutaan poistanut se, että hänen sijastaan lisenssiasiakirjan luovutuksensaaja oli valmistanut tietokoneohjelmasta kappaleen.

8. Korkein oikeus toteaa, että tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentissa (404/1961) mainitun teoskappaleiden levittämisen yleisön keskuuteen on oikeuskäytännössä edeltäkin ilmenevin tavoin katsottu koskevan myös sellaista menettelyä, jossa suojattua aineistoa on sähköisessä muodossa tarjottu yleisölle kopioitavaksi. Korkein oikeus katsoo, ettei tekijänoikeuslaissa säädetyn oikeudenhaltijan suojan tule olla riippuvainen laittoman jakelun teknisestä toteuttamistavasta ja että Finreactor-verkossa tapahtunutta suojattujen teosten jakelua voidaan arvioida tekoaikana voimassa olleen lain mukaan teoskappaleiden levittämisenä.

A:n rikosoikeudellinen vastuu

9. Finreactor-tiedostojenjakoverkon kaltaisessa verkkoympäristössä tiedostojen levittämiseen ja kopioimiseen liittyvät toimet on hajautettu ylläpitäjien ja käyttäjien kesken. Verkon käyttäjät ovat itse kopioineet sisältötiedostoja suoraan toistensa tietokoneilta sekä samanaikaisesti jakaneet omalta tietokoneeltaan tiedostoja toisille käyttäjille. Tiedostojenjakoverkon ytimenä on toiminut palvelin, jossa on ollut tietoja jaettavina olevista sisältötiedostoista, niiden osoitteista sekä käyttäjien kopiointi- ja jakomääristä. Palvelimeen tallennetut kuvaustiedostot ovat osoittaneet verkossa kulloinkin jaettavana olleiden sisältötiedostojen tarjonnan. Verkon käyttö tiedostojen jakamiseen on edellä kohdassa 8 todetulla tavalla merkinnyt tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentin (404/1961) tarkoittamaa teoskappaleiden muuta levittämistä yleisön keskuuteen. Näin on tapahtunut ilman tekijänoikeuden haltijoiden lupaa ja siten näiden yksinoikeutta loukaten. Osallistuminen tällaista tavoitetta palvelevan järjestelmän toimintaan voi olla tekijänoikeudellisesti merkityksellistä ja merkitä osallisuutta tekijänoikeusrikkomukseen.

10. Arvioitaessa Finreactor-verkkoon kuvaustiedostoja toimittaneen henkilön rikosoikeudellista vastuuta on kiinnitettävä huomiota asianomaisen osuuteen rikoksen toteuttamisessa ja hänen tietoisuuteensa oman toimintansa merkityksestä sisältötiedostojen luvattomassa levittämisessä. Rikosoikeudellista vastuuta ei poista yksin se, että tiedostojenjakoverkon teknisen toteuttamistavan vuoksi tekijän välitön osallistuminen sisältötiedostojen jakamis- ja kopiointitapahtumiin ei ole ollut tarpeen.

11. A ei ole itse pitänyt syytteessä tarkoitettuja sisältötiedostoja eli pelejä omalla tietokoneellaan eikä sallinut toisten tiedostojenjakoverkon käyttäjien kopioida niitä koneeltaan. Hän on kuitenkin siirtänyt muualta löytämänsä pelien kuvaustiedostot nyt kysymyksessä olevaan tiedostojenjakoverkkoon nimenomaisena tarkoituksenaan saattaa pelit muiden verkon käyttäjien saataviin.

12. Kuvaustiedoston vieminen Finreactor-verkkoon ei ole vielä sellaisenaan ollut riittävää sisältötiedostojen saattamiseksi verkon käyttäjien saataviin, vaan lisäksi on edellytetty kuvaustiedostoa vastaavan sisältötiedoston tarjolla oloa Finreactor-verkon käyttäjien koneilla. Toisaalta juuri kuvaustiedostojen vienti Finreactor-verkkoon on ollut avainasemassa siinä, että sisältötiedostoja on verkon toimintaperiaatteen mukaisesti voitu levittää verkon käyttäjien tietokoneilta toisille. Sisältötiedostoihin viittaavilla kuvaustiedostoilla on yksilöity ne sisältötiedostot, jotka ovat olleet verkossa tarjolla kopioitaviksi, ja kuvaustiedostojen välityksellä yksittäiset sisältötiedostot on myös saatu verkon käyttäjien tietokoneilta muiden käyttäjien ulottuville. Koska yksilöityjä sisältötiedostoja koskevat kuvaustiedostot ovat siten olleet välttämättömiä sisältötiedostojen yleisön saataviin saattamisen kannalta, kuvaustiedoston verkkoon toimittamista on pidettävä Finreactor-verkossa tehtyjen oikeudenloukkausten kannalta tekijänoikeudellisesti ja tekijänoikeusrikkomuksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta merkityksellisenä toimena.

13. A on ollut Finreactor-verkon rekisteröitynä käyttäjänä perehtynyt käyttämäänsä järjestelmään, joka on perustunut verkon ylläpitäjien ja käyttäjien yhteistoimintaan tekijänoikeudella suojattujen tiedostojen levittämiseksi verkon käyttäjille tehokkaasti ja kustannuksetta. A on käräjäoikeudessa kertonut, että verkon keskustelupalstalla oli kyselty kyseisenlaisia pelejä ja hänen menettelynsä tarkoitus oli ollut, että Finreactor-verkon käyttäjät saisivat kyseiset pelit omalle koneelleen. Alemmat oikeudet ovat katsoneet A:n myös käsittäneen, että tiedostojenjakoverkon käyttäjät tulisivat saamaan nyt kysymyksessä olevien pelien sisältötiedostot kopioiduiksi itselleen verkosta riippumatta siitä, olivatko ne vielä A:n kuvaustiedostoja viedessä olleet jonkun verkon käyttäjän koneella ladattavissa.

14. A on näin ollen tiennyt kuvaustiedostot Finreactor-verkkoon viedessään peleihin kohdistuneesta kysynnästä ja siitä, että kuvaustiedostoja vastaavat sisältötiedostot tulevat verkon toimintaperiaatteiden mukaisesti ilman oikeudenhaltijoiden lupaa leviämään tiedostojenjakoverkossa, samoin kuin siitäkin, että siihen johtaa ratkaisevasti juuri hänen oma menettelynsä. Sanottu lopputulos on ollut A:n menettelyn nimenomainen tarkoituskin, ja pelitiedostoja on tosiasiassa ladattu tiedostojenjakoverkossa yli 200 kertaa.

15. A on Korkeimmassa oikeudessa katsonut, että hän on rangaistusvastuusta vapaa rikoslain 4 luvun 2 §:ssä tarkoitetun kieltoerehdyksen vuoksi. Sanotun säännöksen soveltaminen edellyttää, että tekijä erehtyy pitämään tekoaan sallittuna ja että tällaista erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana. Edellisessä kohdassa A:n tietoisuudesta ja tarkoitusperistä lausuttu huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, ettei sanotun säännöksen soveltamiselle ole edellytyksiä.

16. A on siten tahallaan loukannut Activision Publishing, Inc:n, Electronic Arts, Inc:n, Nokia Oyj:n ja Vivendi Universal Games Nordic AB:n tekijänoikeuksia saattamalla viisi tekijänoikeuden suojaamaa teosta yleisön saataviin. Näin menetellessään A on syyllistynyt syytteessä tarkoitettuun tekijänoikeusrikkomukseen. Aihetta muuttaa hovioikeuden tuomiota syyksilukemisen osalta ei siten ole. Myös hovioikeuden A:lle tuomitsemaa sakkorangaistusta on pidettävä oikeasuhtaisena hänen syykseen luettuun tekoon nähden.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä), Ilkka Rautio, Soile Poutiainen, Marjut Jokela ja Jukka Sippo. Esittelijä Tommi Vuorialho.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Tulokas: Kantani eroaa Korkeimman oikeuden enemmistön ratkaisusta pääasian perustelujen osalta.

Asiassa on kysymys siitä, onko A syyllistynyt tekijänoikeusrikkomukseen saattamalla Finreactor-tiedostojenjakoverkon käyttäjien saataville ilman oikeudenhaltijoiden lupaa viisi tekijänoikeuden suojaamaa teosta. Syyte koskee pelitiedostoja, jotka verkon käyttäjät ovat voineet verkosta ladata itselleen A:n verkkoon toimittamien kuvaustiedostojen avulla.

Finreactor-verkon rakennetta ja toimintaperiaatteita on kuvattu Korkeimman oikeuden tänään ratkaisemassa asiassa R2008/868, joka koskee verkon ylläpitäjien rikosoikeudellista vastuuta. Tuon ratkaisun perustelujen 3. kohdassa todetaan seuraavaa:

"Verkon käyttäjä on otettuaan omalla tietokoneellaan yhteyden vastaajien ylläpitämän verkon seurantapalvelimeen saanut palvelimelta kuvaustiedoston välityksellä tiedon muiden käyttäjien koneilla olleista sisältötiedostoista. Ladatessaan haluamiaan sisältötiedostoja, kuten musiikkia, elokuvia tai pelejä, omalle koneelleen käyttäjä ei enää ole ollut yhteydessä seurantapalvelimeen vaan toisten käyttäjien koneisiin. Seurantapalvelimella on ollut tieto verkon käyttäjien koneilla olevista tiedostoista, niiden latauksista ja jakotapahtumien määristä. Palvelimen avulla on teknisesti valvottu käyttäjäkohtaisten sisältötiedostojen lataamisten ja jakamisten välistä suhdetta eli niin sanottua ratiolukua. Järjestelmän tehokas toiminta ja suuren tietojensiirtonopeuden saavuttaminen on edellyttänyt, että tiedostoja itselleen kopioineet käyttäjät ovat myös jakaneet toisille omalla tietokoneellaan olevia tiedostoja."

Rikosoikeudellisen suojan keskeisenä kohteena ovat tekijänoikeuslain 2 §:n (404/1961) 1 momentista ilmenevät tekijöiden taloudelliset oikeudet eli yksinoikeus määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin. Tekijänoikeuslain 5 luvussa on vastaavasti säännöksiä esittävien taiteilijoiden, ääni- ja kuvatallennetuottajien sekä radio- ja televisioyritysten oikeuksien turvaamiseksi.

Finreactor-tiedostojenjakoverkon välityksellä on järjestetty suojattujen teosten laajamittainen kopiointi ja tekijänoikeuden sekä niin sanottujen lähioikeuksien hyödyntäminen korvauksia maksamatta ja lupia kysymättä. Menettely, jossa oikeudenhaltijain määräämisvalta teoksiinsa on kokonaan syrjäytetty, on jyrkässä ristiriidassa tekijänoikeussääntelyn tavoitteena olevan tekijänoikeuksien suojaamisen ja perustuslain omaisuuden suojaa koskevan säännöksen kanssa.

Kuten edellä esitetystä käy ilmi, Finreactorin kaltaisessa verkkoympäristössä teosten levittäminen tapahtuu niin, että verkon käyttäjät voivat kopioida itselleen verkon seurantapalvelimen ja siltä saadun kuvaustiedoston avulla toistensa tietokoneille ladattuja sisältötiedostoja. Teos siirtyy elektronisena tiedostona eikä teoskappaleena verkon käyttäjien välillä. Tekijänoikeuslain 2 §:n 3 momentin kannalta kysymys on teoksen saattamisesta yleisön saataviin levittämällä sitä mainituin tavoin.

Finreactorin toiminta edellyttää sekä verkon ylläpitäjien että sen käyttäjien panosta. Ylläpitäjien vastuulla on seurantapalvelimen toiminta ja käyttäjien hallinnoiminen. Käyttäjiltä edellytetään sekä sisältötiedostojen että niiden löytämisen ja kopioinnin mahdollistavien kuvaustiedostojen toimittamista muiden saataville. Verkon toiminta on ollut tarkoin järjestettyä ja perustunut selkeään työnjakoon. Kuten muidenkin mukana olleiden, myös A:n on täytynyt tuntea verkon toimintaperiaatteet ja olla selvillä myös omasta asemastaan kokonaisuudessa. Verkon toiminnassa mukana olleiden rikoskumppanuuden, yhteisymmärryksen ja tahallisuuden osalta ei ole epäilystä.

Yhteisymmärrys laajentaa vastuun oman toiminnan seurauksista tekokokonaisuuteen. Pääsääntöisesti edellytyksenä on kuitenkin tietyn asteinen osallistuminen rikoksen täytäntöönpanotoimiin. Tältä osin myös A on tuonut esille, ettei suojattuja pelitiedostoja ollut kopioitu hänen tietokoneeltaan eikä Finreactorin palvelimelta, vaan ne olivat peräisin verkon käyttäjien koneilleen lataamista tiedostoista. Yhdessä tehtyjen tekojen osalta ei kuitenkaan edellytetä, että jokainen osallistuisi rikoksen kaikkien tai edes merkittävimpien tunnusmerkistötekijöiden toteuttamiseen. Riittää, että asianomainen osallistuu täytäntöönpanoon omalla osuudellaan, joka on kokonaisuuden kannalta merkityksellinen. Käsillä olevassa tapauksessa A:n verkkoon toimittamat kuvaustiedostot ovat olleet avainasemassa sisältötiedostojen kopioinnin kannalta. A:n on täytynyt ymmärtää, että laittoman kopioinnin toteutuminen on hänen toimiensa seurauksena erittäin todennäköistä. Merkityksellistä rikoksen täytäntöönpanoon osallistumista koskeva vaatimus täyttyy siten hänen osaltaan.

A on vedonnut myös rikoslain 4 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun kieltoerehdykseen. Säännöksen soveltaminen edellyttää, että tekijä erehtyy pitämään tekoaan sallittuna, ja että tällaista erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana. Edellä verkon rakenteesta, tekijöiden tietoisuudesta, yhteisymmärryksestä ja tahallisuudesta esitetty huomioon ottaen katson, ettei edellytyksiä sanotun säännöksen soveltamiseen ole.